Maanviljelijänä ei voi kyllästyä. Kaikkia muita tunteita tulee koettua senkin edestä. Uskoisin että jokainen toivoo ja odottaa sitä parempaa vuotta, jolloin kaikki menee hyvin, säät suosii, koneet pysyy ehjinä eikä yllätyksiä tapahdu (ainakaan huonoja sellaisia). Mutta jokaisessa vuodessa on omat haasteensa, joista sää on yksi isoimmista (tosin haasteiden selättämisestä tuleva onnistumisen tunne on yksi parhaista).
Kuluva vuosi on edennyt jo puinteihin saakka. Alkukesän sateettomuus helpotti toki kylvöjen tekoa, mutta kuivuuden jatkuessa eivät siemenet saaneet kasvuun lähtöön tarvittavaa kosteutta. Joten itävyys oli huono. Sateita odotettiin ja toivottiin koko alkukesän ajan. Luonto haastaa kuitenkin miten haluaa ja sateet alkoivatkin juuri silloin kun oli aika tehdä kuivaa heinää. Heinäkuussa sateet vain jatkuivat ja osa viljoista alkoikin versomaan uudelleen, mikäli eivät hukkuneet veden alle. Tämän vuoksi kasvustot ovat hyvin vaihtelevia ja puinnit tulevat venymään pitkälle. Nyt siis toivotaan poutakelejä, jotta viljaa ei jäisi peltoihin liiallisen märkyyden vuoksi. Meillä on pihatoissa kuivikkeena käytössä olki ja hyvän kuivikeoljen saaminen vaatii poutasäätä.
Poudasta välikommentti. Kauan sitten kaupunkilaiset ystäväni ihmettelivät sanaa pouta; miksei voi vain sanoa aurinkoinen tai pilvinen... Lomalaisille pouta ei anna riittävästi tietoa päivän säästä, mutta maanviljelijälle pouta niputtaa yhteen kaikki ne säätilat, jolloin ei sada ja kosteutta on ilmassa riittävän vähän peltotöiden sujumiseksi.
Poudasta välikommentti. Kauan sitten kaupunkilaiset ystäväni ihmettelivät sanaa pouta; miksei voi vain sanoa aurinkoinen tai pilvinen... Lomalaisille pouta ei anna riittävästi tietoa päivän säästä, mutta maanviljelijälle pouta niputtaa yhteen kaikki ne säätilat, jolloin ei sada ja kosteutta on ilmassa riittävän vähän peltotöiden sujumiseksi.
Haasteet ulottuvat luonnollisesti myös laitumille. Alkukesällä laitumet lähtivät huonosti kasvuun kuivuuden vuoksi ja heinäkuussa sateiden vuoksi nurmi sotkeentui mudaksi. Onneksi vain pinnasta. Joka tapaukessa paaleja on saanut laitumille kuljettaa lähes päivittäin.
Tämä kuva on hieholaitumelta. Meillä hiehot poikivat vuoden myöhemmin kuin useimmilla tiloilla ja ne saavat viettää teinikesän omassa laumassaan. Ensi kesänä nämä hiehot ovat sonnin kanssa samalla laitumella ja näin ollen ne poikivat ensimmäisen kerran vuoden 2022 keväällä.
Naudat ovat uteliaita, mutta meikäläisellä alkoivat puntit tutisemaan, kun jäin rehujen laiton jälkeen kuvailemaan sonneja ja yksi tuli lähempää katsomaan kukas se siinä. Hiehot ovat sen verran varovaisempia, että tutustumaan tullessaan perääntyvät heti kun liikahdat niiden mielestä liian nopeasti. Lehmiä ei juurikaan hetkauta vaikka vieressä joku häärii ja kuvailee, mutta nekin siirtyvät pyydettäessä. Kaksivuotias sonnipoika tietää kuitenkin, ettei oikeastaan kenestäkään ole sille vaaraksi, joten se liikkuu sitten kun siltä tuntuu. Tonnin järkäleen tuijotellessa kosketusetäisyydeltä, tiedostaa itse hyvin selvästi oman pienuutensa. Vaikka tietää toisen olevan vain kiinnostunut ja rapsutuksia vailla, tekisi mieli pinkaista karkuun. Samaan aikaan kuitenkin on täynnä iloa siitä, että nämäkin pojat saavat ulkoilla (Luomussakaan ei loppukasvatuksen aikana ole ulkoiluvaatimusta eli teurastettava eläin voi olla viidenneksen elinajastaan pelkästään sisätiloissa, kuitenkin enintään 3kk). Niillä on myös hyvin hallussa nautojen kieli eivätkä ne sekoita ihmistä nautaan. Yksin kasvatetuilla/pidetyillä sonneilla naudan ja ihmisen ero voi hämärtyä ja ihminenhän siinä jää alle, jos sonni kuvittelee pystyvänsä leikkimään naudanleikkejä ihmisen kanssa.
T: Laura
T: Laura
RSS Feed